Hilja on karkaamaisillaan ylös ja lentämäisillään hänen kaulaansa, mutta Sylvin, Britan ja täti Forsbergin katseet pidättävät häntä. Samassa töhnää Elsa hänen kaulaansa, kulkee tuiskuna antamassa kättä muille ja päästää tulvana tulemaan:
— Minä sain ajetuksi läpi, että otetaan ulko jäseniä ja nyt sinä, Hilja, olet "Sovinnon" jäsen! Ja sinut valittiin jo ensi iltaman ohjelmatoimikuntaan…
— Taas sinä ja sinun Sovintosi! keskeyttää Sylvi.
— Mene suohon! tohisee Elsa takaisin. — Siellä oli tänään niin paljon väkeä ja niin innostunutta, että minä olen varma seuran elinvoimaisuudesta.
Elsa vaikuttaa kuin virkeä tuulispää ja hänen kauttaan johtuu keskustelu toisaalle. Pohditaan tämäniltaisen kokouksen kulkua ja yhdistyksen elämisen mahdollisuuksia. Sylvi ja Elsa ovat vastatusten, kummallakin kannattajansa. Repliikkien välissä kuiskaa Elsa Hiljalle:
— Mitä sinä olet tehnyt, kun et ensinkään ole käynyt meillä? En ole nähnyt sinua kahteen päivään.
— Kun aina sataa, Elsa kulta. Tiedäthän sinä…
— Vieläkö se karhunpoika siellä valvottaa sinua öisin?
— Ei, en tiedä hänestä paljon mitään. Maali hoitaa häntä ja hänen ystävänsä Angervo käy joka päivä…
— Siinä se kanssa on ystävä! keskeyttää Elsa, ja ilman että Hilja on ehtinyt kysyä mitä hänen itse asiassa tekee mielensä kuulla, jatkaa Elsa: — kauhean itserakas mies. Ja jos Mataristo osaa vaieta osakunnan kokouksissa, niin kyllä tämä osaa puhua. Hän käyttää enemmän puheenvuoroja kuin kaikki muut yhteensä, venyttää asioita ja oikoo kaulaansa. Äh… hän on niin liukas, ettei mistään saa kiinni. Mutta mikä sille Mataristolle oikein tuli?