— Etkö sinä pelkää? sanoi eversti ja nosti halkoa.
— Mitäs minä, sanoi Pekka.
Halko putosi everstin kädestä. Mathilda-rouva puheli Pekalle:
— Ota mitä tahdot, mutta älä tule kotiin ilman häntä.
Pekka painoi lakin päähänsä ja läksi. Eversti tuli Mathilda-rouvaan nojaten sisään. Hän ei ottanut einettä enempää kuin hevonenkaan, joka oli palannut palopaikalta. Mathilda-rouva koetti viihdytellä häntä ja puheli:
— Me autamme hädänalaisia. Heidän pitää saada sama, minkä he ovat menettäneet. Mitä sanot, jos antaisimme heille Juurikkaan torpan maat ja metsästyslinnan. Minä olen suunnitellut kaikki valmiiksi. Päivä on ollut pitkä.
Eversti pani kädet silmilleen, ikään kuin suojellakseen niitä joltakin näyltä.
— Heille tulee hyvä, saat nähdä. Kunhan Jaakko vain palaa. Ja mitäpä hänelle olisi voinut tapahtua. Huhut liioittelevat aina.
— Tuo konjakkia, sanoi eversti. — Tätä särkyä ei pirukaan kestä.
Avainkimppu helisi Mathilda-rouvan käsissä, kun hän meni konttoriin, missä sekatavaravarastoa säilytettiin.