He joivat teetä, istuivat pöydän ympärillä puoleen yöhön ja keskustelivat sydämestä sydämeen sopusointuisesti elämästä, ihmisistä ja tulevaisuudesta.
Sissin kuolema
Seuraavana aamuna, heti melkein Pavelin ja Andrein lähdettyä, koputti Korsunova kovaa ovelle ja huusi nopeasti: "Isai on tapettu! Tulkaa nopeaan!"
Äiti vapisi, murhaajan nimi välähti hänen mieleensä.
"Kuka sen teki?" kysyi hän nopeasti, heittäen ison liinan hartioilleen.
"Mies ei seiso siellä suremassa Isakia. Hän löi hänet maahan ja pakeni!"
Kadulla virkkoi Maria: "Nyt he alkavat taas nostaa melua ja etsiä murhaajaa. Onpa hyvä, että väkenne olivat kotona viime yönä. Minä voin sen todistaa. Minä kuljin tästä ohitse puoliyön jälkeen ja kun kurkistin ikkunaan, näin teidät kaikki istumassa pöydän ympärillä."
"Mitä te puhutte, Maria? Mitä ihmettä, kuka olisi voinut uneksia sellaista heistä?" huudahti äiti pelolla.
"Kukako hänet tappoi? Joku teidän joukostanne, tietysti!" virkkoi Korsunova, pitäen sitä aivan luonnollisena. "Jokainen tietää että hän vakoilee heitä."
Äiti lakkasi hengittämästä ja laski kätensä sydämellensä. "Miksi te sen teette? Älkää peljätkö! Kuka ikinä lienee ollutkin, saapi niittää oman satonsa."