"Jos me täällä järjestäisimme semmoisia kulkueita", virkkoi Rybin happamin hymyin, "hakkaisivat he kuoliaaksi kaikki maalaiset."
"Varmasti niin tekisivät", myönsi Ignati, nyökäten päätänsä. "Ei; kyllä minä tästä lähden tehtaaseen, siellä on paljon parempi."
"Sanotte että Pavel vedetään oikeuden eteen?" kysyi Rybin.
"Niin. He ovat katsoneet sen parhaaksi."
"Oletteko kuulleet minkä rangaistuksen hän saa?"
"Pakkotyön tahi ijäksi Siperiaan", vastasi äiti tyynesti. Kolme nuorukaista käänsivät katseensa äitiin, ja Rybin kysyi ääntänsä alentaen, hitaasti:
"Ja kun hän ryhtyi tähän hommaan, tiesikö hän mikä häntä odotti?"
"Ei tiedä, vaan luulen että hän sen tiesi."
"Hän tiesi", vastasi Sofia äänekkäästi.
Kaikki olivat hiljaa ja liikkumattomina, aivan kuin yhden kylmän aatoksen valtaamina.