Kolme nuorukaista seisoi nuotion ääressä, keskustellen matalalla äänellä. Jaloissansa makasi sairas mies aivan kuin kuolleena, peitettynä lyhyillä turkeilla. Taivas kalpeni ja varjot hävisivät; lehdet värisivät hiljaa, odottaen auringon tuloa.
"Meidän täytyy siis lausua hyvästit teille", virkkoi Rybin, puristaen
Sofian kättä. "Kuinka löydämme teidät sieltä kaupungista?"
"Teidän täytyy käydä minua katsomassa", virkkoi äiti.
Nuorukaiset, jotka olivat seisoneet kokon ääressä, menivät Sofian luo ja puristivat ääneti hänen kättänsä kömpelöllä ystävyydellä. Sairaan miehen käheä yskintä kuului. Kokon hiilusta alkoi jäähtyä.
"Hyvästi!" virkkoivat talonpojat melkein kuiskaten; tuo surullinen sana kaikui naisten korvissa vielä kauan aikaa.
He vaelsivat ilman kiirettä, aamun hämärässä, metsäpolkua pitkin. Äiti, joka asteli Sofian jälessä, virkkoi: "Kaikki tämä tuntuu niin hyvältä — se on aivan kuin unta — niin hyvälle se tuntuu. Kansa haluaa tietää totuuden, rakkaani; niin, he tahtovat tietää totuuden. Tuntuu aivan kuin kirkossa suurena juhlapäivänä, kun pappi ei ole vielä saapunut, ja kaikki on hämärää ja hiljaista; siellä tuntuu kolkolta ja ihmiset alkavat tulvata sisälle. Kynttilöitä sytytetään pyhäinkuvien eteen ja lamppuja myös, ja vähän kerrassaan hajottavat ne pimeän hämärän, valaisten jumalan huoneen."
"Totta", virkkoi Sofia. "Mutta sillä erotuksella, että tässä on jumalanhuoneena koko maailma."
"Niin, koko maailma", kertasi äiti. "Se tuntuu niin hyvältä että sitä on vaikea uskoa."
He kulkivat edelleen, puhuen Rybinistä, sairaasta miehestä ja nuorista talonpojista, jotka olivat niin tarkkaavaisen hiljaisina ja jotka niin kömpelösti, mutta innokkaasti ilmaisivat kiitollista ystävyyttänsä pienillä kohteliaisuuksilla naisia kohtaan. Tultuansa avoimelle kedolle, kohtasi heitä auringonnousu. Vaikka itse vielä näkymätönnä, lähetti se ympäriinsä läpikuultavan viuhkan ruusuisia säteitä, ja kastehelmet kimaltelivat ruohokossa monivärisinä, säteillen kevätiloa. Linnut heräsivät raikkaina. Sofia alkoi hyräillä laulua, joka oli reipas kuin itse aamu.
Toverit työssä