"Istukaa paikallanne!" huudahti äiti.
"Kuinka voitte, toveri?" virkkoi Nikolai. "Sallikaa minun auttaa teitä."
Polvistuen talonpojan edessä, aukoi hän pian likaiset ja märät kääreet.
Ignati ähkyi tukalasti. Nikolai löysi lapun, silitteli sitä ja ojensi tämän harmaan, rutistuneen paperin äidille.
"Lukekaa."
"Äiti, älkää jättäkö tätä asiaa ottamatta huomioonne. Sanokaa sille pitkälle vallasnaiselle etteivät he unohtaisi kirjoittaa enemmän meidän asiamme tähden, pyydän teitä. Hyvästi. Rybin."
"Se on mainiota!" virkkoi Nikolai hitaasti ja kunnioituksella.
Äiti kantoi Ignatille pesuastian kyynelsilmin, istui alas laattialle, ja ojensi käsiänsä hänen jalkojansa kohti.
Ignati pisti jalkansa penkin alle kiireesti ja huudahti pelolla:
"Mitä aiotte tehdä?"