"Antakaa minulle jalkanne, pian!"
"Ja minä tuon alkoholia", virkkoi Nikolai.
Ignatin pyöreät kasvot venyivät hämmästyksestä. Hän katsoi ylös avuttomasti suurilla silmillänsä.
Nikolai toi pullon viinaa, asetti hiiliä samovariin ja meni pois hitaasti. Ignati seurasi häntä uteliain katsein.
"Herrasmies? Niinkö?"
"Tässä liikkeessä ei löydy herroja; he ovat kaikki tovereita."
"Jopa se on minusta outoa", virkkoi Ignati omituisella hymyllä.
"Mikä on outoa?"
"Tämä: yhdessä päässä he pieksävät teitä kasvoihin ja toisessa pesevät jalkojanne. Onko niiden keskellä vielä jotain?"
Nikolai avasi oven ja virkkoi kynnyksellä seisten: