"Väsynyt tosin olen, mutta minä lepään ja tietysti minua peloittaa!" Käytöksensä oli tyyntä ja asiallista. "Mutta minä tunkeudun sinne jotenkin yön seutuun. Älkäähän huoliko! Antakaa minulle lentolehdet. Menen metsiin, kätken sinne tuomiseni ja sitte ilmoitan tovereille: 'Menkää ja hakekaa ne sieltä.' Se on parempi. Jos jakelisin ne itse joutuisin heti poliisin käsiin ja lentolehdet menisivät hukkaan. Meidän täytyy toimia suurella varovaisuudella, koska kirjallisuutemme on niin harvinaista!"
Nikolai alkoi puhua, katsellen hyväluontoisesti ja ihmetellen nuorta talonpoikaa.
"Te ette mene sinne!"
"Mitä minä sitte teen? Ja minne minä sitte menen?" kysyi Ignati pahoillaan.
"Joku toinen toveri menee edestänne ja te selitätte hänelle millä tavoin hänen pitää menetellä."
"Hyvä niinkin!" virkkoi Ignati taipuvasti.
"Ja teille hankimme uuden hyvän passin, ja teemme teistä metsänvartian."
Nuori mies kääntyi äkkiä ympäri ja kysyi levottomasti:
"Mutta jos talonpojat tulevat sinne puita viemään, mitä minä sitte teen? Pitääkö minun ottaa heidät kiinni? Se ei suinkaan tyydytä minua."
"Älkää olko levoton!" rauhoitti Nikolai häntä. "Te ette tarvitse sitoa heitä. Luottakaa meihin!"