"Sanokaa niille vanhemmille — he kuuntelevat teitä, että se on hyvin helppoa. Vankilan muuri ulottuu lähelle lyhtytolppaa; sen vastapäätä on avonainen tontti, vasemmalla hautausmaa, oikealla kadut — kaupunki. Lyhdyn sytyttäjä menee toimeensa; hän puhdistaa lamput päivällä; hän asettaa nyt tikapuut muuria vasten, kiipee ylös, vääntää koukut muuriin nuoratikapuita varten, laskee nuoratikapuut pihan sisälle, ja menee tiehensä. Sisäpuolella tietävät he tarkkaan mihin aikaan tämä tapahtuu, ja pyytävät vankien nostamaan metelin, tahi järjestävät sen itse, ja ne jotka haluavat, menevät nuoratikapuita myöten muurin ylitse — yks', kaks', se on tehty. Ja he astelevat rauhassa kaupunkiin, sillä ensinnä tullaan etsimään kaikki komerot hautausmaalla ja aukealla tontilla."
"Ja he ampuvat hänet", virkkoi vaimo vapisten.
"Ketkä? Siellä ei löydy yhtään sotilasta, ja vankilan ylivartiat käyttävät revolverejansa naulojen kiskomiseksi. Ja saattepa nähdä että kaikki käypi hyvin. Te puhutte heille. Minä olen jo valmis matkalle."
Sunnuntaina, hyvästellessänsä Pavelia vankilan odotushuoneessa, tunsi äiti pienen paperikäärön kämmenessään. Hän hypähti kuin olisi hänen kätensä palanut, ja heitti kysyvän malttamattoman katseen poikansa kasvoihin. Mutta Pavelin silmät hymyilivät tavallisella tyyneydellään.
Kotona pisti hän lapun heti Nikolain käteen, ja seisahtui hänen eteensä, odotellen, kun hän aukoi pientä liuskaa. Hän tunsi hieman toivoa; mutta Nikolai sanoi:
"Tietysti; näin hän kirjoittaa: 'Me emme karkaa, toveri; me emme voi, ei kukaan meistä. Me kadottaisimme itsekunnioituksemme. Lohduttakaa ja olkaa hyvä äidille; sanokaa hänelle, ja hän on ymmärtävä kaikki. Pavel'."
Äiti oikasi itsensä sukkelaan, ja kohottaen päätänsä, virkkoi ylpeästi ja varmasti:
"Mitäpä siinä on selittelemistä. Minä ymmärrän."
Nikolai kääntyi pois nopeasti, otti nenäliinansa, niisti nenänsä äänekkäästi ja mutisi: "Olen kylmettynyt, kuten näette!" Ja peittäen silmänsä, muka asettaakseen silmälasejaan kuntoon, käveli hän edestakaisin huonetta, ja virkkoi sitte: "Emme olisi muutoin onnistuneetkaan."
"Mitäpä siitä; menköön koko juttu oikeuden eteen!" virkkoi äiti kylmästi.