"Kuulkaa, olen saanut kirjeen eräältä toverilta Pietarista —"
"Hän välttää Siperiaan menoa, välttääkö hän?"
"Tietysti! Toveri kirjoittaa: 'Juttu tulee esille lähemmässä tulevaisuudessa; tuomio on varma — maanpako kaikille!' Näettekö, tuomio on julistettu Pietarissa jo aikoja ennen oikeudenkäyntiä."
"Lopettakaa!" virkkoi äiti päättävästi. "Ette tarvitse lohduttaa minua tahi selittää minulle. Pasha ei halua tehdä mitä ei pidä oikeana, hän ei kiusaa itseänsä suotta." Hän pysähtyi hengittääkseen. "Eikä hän halua kiusata muita, ja sitä paitsi rakastaa hän minua. Näettehän kuinka hän ajattelee minua."
"Poikanne on jalo! Rakastan ja kunnioitan häntä sangen paljon."
"Minäpä sanon jotakin — ajatelkaamme mitä voisimme tehdä Rybinille", esitti äiti.
Kello soi.
"Se on Sasha", kuiskasi Nikolai.
"Kuinka uskallatte hänelle sanoa?" kuiskasi äiti takaisin.
"Niin — se on vaikeaa!"