"Älkää peljätkö mitään! Ei mitään suurempaa kidutusta ole teille tarjona, kuin mitä jo olette kärsineet koko elämänne ajan!"
"Hiljaa, sanon!" Santarmi otti häntä käsipuolesta ja tyrkkäsi menemään; toinen tarttui hänen toiseen käsivarteensa ja harpaten pitkiä askelia, kuljetti häntä pois.
"Ei mitään kidutusta löydy, joka olisi suurempi kuin tuska mikä kalvaa sydämessänne joka päivä, hivuttaen rintanne ja kuivattaen voimanne."
Sissi tuli juosten ja pudistaen nyrkkiään hänen nenänsä edessä, huusi hän:
"Vaiti, sinä noitaämmä!"
Äidin silmät syvenivät ja loistivat; leukapielensä vapisivat. Asettaen jalkansa lujasti liukkaaseen kivilaattiaan, huusi hän, pannen viimeiset voimansa liikkeelle: "Minä herätän sielua; he eivät voi sitä tappaa."
"Koira!"
Sissi löi häntä kasvoihin navakalla nyrkkinsä käänteellä.
Jotakin mustaa ja punaista tuli hänen silmiensä eteen silmänräpäykseksi. Veren suolainen maku täytti hänen suunsa.
Kovia ja kiihottuneita huutoja soi hänen korvissaan: "Älkää rohjetko lyödä häntä!"