— Hoi, ho-hoi!
Vaari ja Lenjka kaappasivat lakit päästään ja kumarsivat syvään.
— Päivää! — mörähti vastatullut tylysti. Katsahdettuansa vastaiselle rannalle, jossa mustalaitainen lautta verkalleen ja kömpelösti läksi liikkumaan ulos pensaikosta, alkoi mies tarkasti tähystellä kerjäläisiä.
— Venäjänkö maasta?
— Sieltä juuri, ystäväiseni, — vastasi Arhippa, kumartaen.
— Nälkäkö on siellä, vai?
Kasakka hyppäsi maahan ja rupesi jotain korjailemaan valjaissa.
— Torakatkin nälkään kuolevat!
— Hei! Vai torakatkin? Ei maar teiltä sitten murenat maahan jouda!
Kylläpäs syötte tarkkaan. Ei nälkä tule, jos kelpo lailla työtä tekee.
— Maassa on vika, terttuseni, maassa. Vastaan panee, ei anna. Tyhjäksi mehusta on maa meillä imetty.