— Siinä se nyt on! virkkoi Harajalka tyytymättömänä. — Etkö tosiaankaan?
— En jaksa…
— Istu ja pala!
— Ei ole voimia…
— Kummako se, kun aamusta pitäen syömättä kuleksitaan!
— Ei se sitä ole…. tiedän… loppu tulee! Näetkö, miten verta työntää…
Ja Hinterä nosti jollain tummalla tahrautuneen kätensä toveriaan kohti.
Tämä vilkaisi käteen ja kysyi matalalla äänellä:
— Mikäs nyt neuvoksi?
— Mene sinä, minä jään… lepään, ehkä…
— Mihin? Olisiko mennä kylään… ja sanoa, että siellä on mies huonona.