— Mitä kuuluu? kysyi piru.
— Huonoa, — vastasi kirjailija lyhyesti. Hän puhui hiljaa ja niin kummallisella äänellä kuin olisi kaksi luuta tuskin kuultavasti naristen hankaantuneet toistaan vasten.
— Anteeksi, että tervehdin, — sanoi piru kohteliaasti.
— Ei se mitään… Vaan miksi oikeastaan nostatitte minut?
— Ajattelin esittää teille pientä kävelyä…
— Mielelläni jaloittelen hieman, vaikka ilma onkin huono.
— Ette varmaankaan pelkää vilustuvanne? — kysäsi piru.
— En toki, johan minä eläissäni vilustuin perinpohjin.
— Aivan oikein, te kuolitte aivan kylmänkohmeessa.
— Ilmankos minua koko ikäni jäähdytettiinkin…