"Korutavaraa! Lankaa! Silmäneuloja!" huutaa Kain kulkien Artemin jälessä, vaikka pelkääkin häntä vielä enempi kutu muita.
"Luumupiirakoita — sulavat suussa!" ylisteli nuori pasteijaleipuri tavaroitaan sointuvalla äänellä.
"Sipulia! Kaunista viheriää sipulia!" kirkuu hänen naapurinsa.
"Kva-a-ssta! Kva-assta!" raakkuu tynnyrinsä vieressä muuan pikkuinen, paksu, punakka ukko käheällä äänellä.
Muuan roikale, joka kujasessa tunnetaan ainoastaan tuolla omituisella haukkumanimellä: "selkäänsä saanut sulhanen", on paraillaan myymässä eräälle laivamiehelle likaista, mutta vielä käyttökuntoista paitaa, jonka hän juuri on vetänyt pois päästänsä.
"Tyhmeliini!" juttelee hän siinä, "mistä muualta saat näin hienon paidan kahdellakymmenellä kopeekalla. Se ylläsi saattaisit mennä vaikka kosimaan kauppamiehen tytärtä, — voisit saada miljoonamorsiamen, sinä senkin tyhmä saatana!"
Yht'äkkiä kuuluu tuon villin, laillaan sopusointuisen sekamelskan läpi terävä lapsen ääni:
"Antakaa lantti, Kristuksen tähden lantti orvolle, jolla ei ole isää eikä äitiä!…"
Kummalta ja vieraalta kuuluu Kristuksen nimi tässä kujassa.
"Artjuscha, tule tänne!" livertelee mielinkielisesti reipas sotamiehen akka Darja Gromoff, joka myy läskipannukakkuja. "Missä sinä nykyään oleskelet? Ethän vain suinkaan ole meitä tykkänään unhottanut?"