"Ne naiset, ne naiset!" arveli Kain, joka jo tunsi itsensä kokonaan Artemin palveliaksi. "Ne ovat alkusyynä kaikkiin synteihin täällä maailmassa… Meillä juutalaisilla on muuan aamurukous, joka kuuluu näin. 'Kiitetty ole sinä Herra Jumala taivaan ja maan kuningas siitä, ett'et luonut minua naiseksi…!"
"Se ei ole mahdollista!" huudahti Artem. "Rukoiletteko te sillä tavalla Jumalaa? Miten te olette omituisia ihmisiä… Tuhmia ovat ne luonnollisesti, ne naiset — mutta niitähän täytyy olla… Ja te rukoilette siten Jumalaa?… se ei ole oikein, se on solvaus niitä kohtaan, naisia kohtaan tarkoitan. Onhan heilläkin tunteita…!"
Hän makasi siinä liikkumattomana ja katseli kuhmuja ruumiissaan; pieni, häiveröinen Kain hääri hänen ympärillänsä sekä hieroi kaikin voimin hänen lanteitansa, rintaansa ja mahaansa paloviinalla, siinä samassa rykien tuikean sinkkelihaisun takia sekä puhkuen ponnistuksesta.
Virran paltaalla kulki silloin tällöin ihmisiä, sillä kuului puhetta ja askelten kopinaa. Venhe makasi eräällä sylen korkuisella hietapankolla; kun seisoi pankon juurella, saattoi nähdä ainoastaan keulan veneestä. Joesta eroitti sen kapea hietaharju, jota peittivät kaikenlaiset rikat. Vaikkakin seutu oli märkä ja likainen, näytti se tänään olevan erityisesti huomiota puoleensa vetävä. Seisahduttiin siellä, istuttiin veneen pohjalle, potkaistiin sen sivuja jaloilla. Kainiin vaikutti tämä levottomasti; hän lakkasi puhumasta sekä hieroskeli aivan onnettomana Artemia.
"Kuuletteko?" kysyi hän kuiskaten ja pelokkaasti.
"Kuulen kyllä", vastasi jättiläinen ja nauraa hihitti tyytyväisesti. "Minä käsitän kyllä… he tahtoisivat kernaasti tietää, milloin minä taasen olen jaloillani… niin että he ajoissa voisivat korjata luunsa varmaan piilopaikkaan. Ha, ha, niitä roistoja! Niitä kiukuttaa se, ett'en minä kuollut… se, että heidän työnsä meni turhaan."
"Jos minä nyt menisin tieheni ja jättäisin teidät yksin", kuiskasi Kain peloissaan hänen korvaansa, "niin mahtaisivatko ne tulia ja…"
Artemin täytyi nauraa suun täydeltä.
"Ooh, sinä pökö! Luuletko kenties, että ne sinua pelkäävät? Ha, ha, ha!"
"En — mutta minähän voisin esiintyä todistajana…"