"No…" alkoi Artem, "mitä te täällä kurisette?"
Hän aikoi sanoa jotakin oikein voimakasta ja musertavaa, vaan ei löytänyt oikeata sanaa, jonka vuoksi vaikeni.
"Laula esiin!" sanoi selkäänsä saanut sulhasmies irvistellen ja tehden merkkejä kädellään. "Taikka anna meidän mieluummin olla rauhassa, sinä Herran ruoska!…"
"Hiljaa!" karjasi Artem ja rypisteli kulmakarvojaan. "Sinä olet raivoissasi siitä, että minä olen hyvä ystävä juutalaisen kanssa ja potkasen sinut ulos… Mutta minä sanon teille kaikille, — tämä juutalainen tässä on parempi kuin te! — Sillä hänellä on ihmisen sydän, mutta teillä ei sitä ole… on vaan saanut liian paljo selkäänsä… mutta täst'edes otan minä hänet suojelukseeni, ja jos joku roisto teidän kurjasta joukostanne tekee hänelle pahaa, niin — perkele vieköön — minä sanon suoraan, että se ei ainoastaan saa selkäänsä, vaan minä lyön sen riiviön palasiksi ja mäsäksi, niin ett'ei hän milloinkaan elämässään tule unhottamaan sitä saunaa!…"
Hänen silmänsä liekehtivät villitysti, suonet kaulassa paisuivat ja sieramet vapisivat.
"Että he minua peittosivat", jatkoi hän, "silloin kun minä olin juovuksissa… ei merkitse mitään. He eivät ole voineet ottaa minulta minun voimaani, ainoastaan sydämeni ovat he tehneet kovemmaksi… Muistakaa se, te! Ja mitä Kainiin tulee, niin annan minä selkäsaunan jokaisesta häntä solvaisevasta sanasta… minä hakkaan sen ruupaksi, joka uskaltaa hänelle tehdä ilkeyttä! Kerro tämä koko joukkueelle!…"
Hän henkäisi syvään, ikäänkuin hän olisi heittänyt hartioiltaan raskaan taakan, käänsi sitte sulhasmiehelle ja hänen joukollensa selkänsä sekä meni takaisin paikallensa.
"Hyvin mylvitty!" sanoi sulhasmies puolikovasti, tehden inhottavia kasvojen eleitä ja luimistellen Artemiin, joka istui Kainia vastapäätä. Kain istui pöydässä aivan kalpeana mielenliikutuksesta ja katseli lakkaamatta Artemia selki selällään seisovilla silmillään, joissa ilmeni semmoinen tunne, mitä ei voi sanoilla kuvata.
"Kuule sinä!" sanoi Artem ankarasti. "Muista, että aina heti, kun joku rupeaa sinulle hävyttömäksi, juokset minun luokseni ja ilmoitat minulle. Minä annan heti hänelle maksun korkojen kanssa."
Juutalainen mumisi jotain itsekseen — hän joko rukoili Jumalaa taikka kiitteli uutta suojelijaansa.