"Mitä te aiotte minulle sanoa?" kysyi Kain pelokkaasti.
"Mitäkö aion sanoa. Jaa — sen esille tuominen ei ole niin helppoa…"
"Mitä se sitte on?"
"Katsos — parasta on, että me juttelemme asiat suoraan, niin päästään niistä yhdellä kertaa…"
"Mitä, mitä?"
"Minun täytyy sinulle nimittäin ilmoittaa, ett'en minä… ett'en minä voi kauvemmin."
"Mitä te ette voi kauvemmin?"
"En mitään erinomaista — en voi kauvemmin… se on niin vastenmielistä minulle… En ole luotu semmoista varten…" sai Artem vaivalla sanotuksi.
"Mitä varten ette ole luotu?"
"Kaikkea tätä varten en… Minä en enää tahdo tuntea sinua… Sillä oikeastaanhan et sinä minulle mitään kuulu…"