— Rupean juomaan, — virkkoi päätään pudistaen Jaakko.
Masha katsahti häneen ja pää rintaa vasten painettuna meni ovelle.
Sieltä sanoi hän surullisen moittivasti:
— Voi, kuinka olet heikko, Jaakko!
— Entä te vahvat kun heitätte ystävänne oman onnensa nojaan!…
Luuletteko minun voivan elää ilman teitä?
Hän istuutui juron näköisenä toiselle puolelle pöytää, Iljaa vastapäätä, ja sanoi:
— Mutta jos minäkin kaikessa hiljaisuudessa läksisin Terentin mukaan? Mitä siitä sanot?
— Lähde, lähde… Minä sinun sijassasi läksisin…
— Kyllähän sinä! Mutta isä lähettäisi poliisin hakemaan minua…
He olivat jokainen ääneti. Sitten alkoi Jaakko teeskennellyllä iloisuudella:
— Mutta juovuksissa on kuitenkin suloista olla! Ihminen ei silloin mitään ymmärrä eikä mitään ajattele… ja on tyytyväinen…