Masha asetti teekeittiön pöydälle ja sanoi päätään pudistaen:
— Häpeä toki!
— Sinä et voi puhua tästä asiasta mitään! — huudahti Jaakko vihaisesti. — Sinun isäsi ei välitä sinusta mitään, saat tehdä, mitä tahdot… elää, kuinka haluttaa…
— Onpa elämäkin! — vastasi Masha. Mieluummin pakenisin tieheni, enkä vilkaisikaan taakseni…
— Kaikkien meidän elämä on vaikeata! hiljaa virkkoi Ilja, vaipuen uudestaan mietteisiinsä.
Sitten taas alkoi Jaakko puhua katsoa tuijottaen ikkunaan.
— Kunpa pääsisikin pois täältä, johonkin kauaksi… ja saisi istua joen rannalla, metsäisellä törmällä ja ajatella jos jotakin…
— Olisipa se tyhmä keino loitota elämästä! — äreästi virkkoi Ilja.
Jaakko katsahti tutkivasti hänen kasvoihinsa ja sanoi arasti:
— Tiedätkö, että olen löytänyt erään kirjan…