— Kuulehan, oikkuni, kun meidät pian kutsutaan tutkintatuomarin eteen…
— Minkätähden? — kysyi Ilja, pyyhkien kämmenselällä kuuraa viiksistään.
— Kuinka hän nyt tekeytyy tyhmäksi!… Aivan kuin ei mitään tietäisi!… — huudahti Olympiada hiljaa ivallisesti.
Sitten rypisti hän kulmiaan, ja kuiskaten sanoi totisesti:
— Tiedätkö, että tänään kävi luonani salapoliisi! Mitä siitä sanot?
Ilja katsahti häneen ja virkkoi kuivasti:
— Mitä se minua liikuttaa? Mitä tekemistä minulla on sinun salapoliisiesi tai muiden kanssa. Sano suoraan, minkätähden olet kutsunut minut tänne ja lisäksi tällaisia varovaisuuskeinoja käyttäen:
Olympiada vilkaisi häneen ja halveksivasti hymyillen, sanoi:
— Kas vaan! Sinä siis loukkaannuit!… Mutta sitä en nyt jouda ajattelemaan… Kuule, — jos tutkintatuomari kutsuu sinut kuulusteluun ja kyselee, milloin olet tutustunut minuun, oletko ollut usein luonani, — puhu kaikki totuuden mukaisesti… yksityiskohtaisesti, — kuuletko?
— Kuulen… — sanoi Ilja ja hymähti.