— Toista vuotta…
— Tutustuitte siis häneen aikasemmin kuin hän tuli tutuksi
Poluektoff'in kanssa?
"Kylläpä olet aika kettu!" — mietti Ilja ja vastasi tyynesti:
— Kuinka voisin sen tietää, kun en ole tietänyt, että hän eli vainajan kanssa!
Tutkintotuomari pani suunsa suppuun, vihelsi ja rupesi tarkastamaan muuatta paperia. Lunjeff'in huomio kiintyi taas tauluun. Hän ymmärsi, että siten saattoi hän paremmin pysyä tyynenä. Jostakin kuului lapsen iloista, kirkasta naurua. Sitten lauloi pehmeä, miellyttävä naisen ääni:
"Aa-aa, allinpoika,
Pikkulinnun poika!…"
— Tuo taulu näyttää suuresti miellyttävän teitä! — kuului tuomarin ääni.
— Minne Kristus siinä kulkenee? — hiljaa kysyi Ilja.
Tutkintotuomari katsoi häneen ikävystyneen ja pettyneen näköisenä, ja sanoi hetken päästä:
Näettehän itsekin. — Hän on tullut maailmaan katsomaan, kuinka ihmiset täyttävät hänen käskynsä. Hän kulkee taistelukentällä, ympärillään näkee Hän tapettuja ihmisiä, hävitettyjä taloja, tulipaloja ja ryöstöä…