— Hu-ii! — vihelsi suutari hänen jälkeensä. — Taas hän läksi!
Näkemään asti, nuori ystäväni!
Ilja, joka oli katsellut kohtausta huoneensa ovelta, huusi Pashkaa luoksensa. Tämä mietti hetkisen, ennenkuin noudatti kutsua, ja tultuaan sitten Iljan kammariin, katsahti hän epäilevästi ympärilleen ja lyhyesti, tylysti kysyi:
— Mitä tahdot?
— Terveheksi!…
— No terveheksi!…
— Istu!…
— Miksi?
— Muuten vaan!… jutellaan vähän!…
Iljaa hämmästytti Grastheff'in katkonaiset, äkäset vastaukset ja käheä korkea ääni. Hänen teki mielensä kysellä Pashkalta, missä hän oli ollut koko kesän ja mitä hän oli nähnyt. Vaan Pashka, joka oli istunut tuolille, leipää pureksien alkoikin puolestansa itse kysellä häneltä:
— Joko lopetit koulunkäyntisi?