— Ensimmäistä lajia, — vastasi ylpeästi Pashka.
Ilja räpäytti silmiään, tuntien yhä suurempaa kunnioitusta Pashkaa kohtaan.
— Olivatko ne venäläisiä? — kysyi hän.
— Oli muutamia juutalaisiakin… Kelpo väkeä!… Ne ne ymmärsivät asiansa, veliseni! Kuka vaan eteen oli sattunut, se oli ryöstetty paljaaksi!… No, vihdoin joutuivat he kiinni, ja nyt on Siperia edessä!
— Kuinka sinä sitten voit oppia siellä?
— Sanoin vaan hyvin yksinkertaisesti heille: opettakaa minua, — niinpä opettivat…
— Lukemaanko ja kirjottamaan?
— Kirjottaminen on vielä huononlaista!… Mutta lukea osaan niin paljon kuin tahdot! Olen jo lukenut koko joukon kirjoja!…
Kun puhe siirtyi kirjoihin, vilkastui Ilja.
— Mekin luemme Jaakon kanssa. Ja niin tavattoman hauskoja kirjoja!