He rupesivat kilvan toinen toisellensa luettelemaan lukemiansa kirjoja. Pian sanoi Paavali huoaten:

— Kyllä te, pirut, olette enemmän lukeneet! Ja teidän kirjanne ovat hauskempia. Minä taas olen enemmäkseen lukenut runoja… Siellä oli niillä monenlaisia kirjoja, vaan parhaita olivat ne, joissa oli runoja!…

Pian tuli huoneeseen Jaakkokin, silmät suurina ja nauraa hihittäen.

— Mitä hihität, senkin pässinpää? — kysyi Pashka.

— Ilman aikojani!… Missä olet ollut?

— Siellä, minne sinä et koskaan voi mennä!…

— Ajattelepas, — sanoi Ilja toverilleen, — että hänkin on lukenut kirjoja!…

— Älähän! — huudahti Jaakko ja rupesi heti ystävällisesti puhuttelemaan Pashkaa.

— Toverukset istuutuivat rinnakkain ja heidän välillään sukeusi vilkas, jos kohta hajanainen, keskustelu.

— Minä sitä olen nähnyt jos jotakin, jota kaikkea ei kertoakaan osaa! — ylpeästi ja innostuneesti virkkoi Pashka. — Kerran olin kaksi vuorokautta vallan syömättä! Yöni vietin metsässä… ypösen yksinäni.