— Kyllä… Usein hän varastelikin… sekä kalaa että muuta…
— Mutta minkätähden et ole minulle sanonut mitään?
— Ilman vaan… — vastasi Ilja, mietittyään vähän.
— Pelkäsitkö häntä, vai?
— En, en häntä pelännyt…
— No niin… Mutta miks'et sanonut minulle: isäntä, sinulta varastetaan…
— En tiedä… ei haluttanut…
— Hm… Nyt siis sanoit kiukusta…
— Niin, — lujasti vastasi Ilja,
— Katsos vaan, millainen olet! — huudahti isäntä. Sitten silitti hän kauan partaansa, sanomatta sanaakaan ja katsoen totisesti Iljaan.