— Entä sinä itse, Ilja? Oletko varastanut?
— En…
— Uskon sinua… Entä sitten Karp, tuo sama Karp tuossa, kuinka on hänen laitansa, — varastaako hän?
— Varastaa! — vastasi Ilja varmalla äänellä, Karp katsoi kummastuneena häneen, räpytti silmiään ja tyynesti kääntyi poispäin, aivan kuin asia ei lainkaan olisi koskenut häntä. Isäntä rypisti synkännäköisenä kulmakarvojaan ja rupesi uudestaan silittämään partaansa. Iljasta tuntui, kuin tapahtuisi jotakin outoa, ja jännityksellä odotti hän loppua. Puodin löyhkävässä ilmassa lenteli edestakasin kärpäsiä ja kuului veden hiljainen loisko ammeesta, jossa oli eläviä kaloja.
— Karpushka! — huudahti kauppias puotilaiselle, joka liikahtamatta, tarkasti katsoi kadulle.
— Mitä suvaitsette? — kysyi Karp, astuen nopeasti isäntänsä luo ja katsoen hänen kasvoihinsa kohteliaan mairittelevilla silmillään.
— Kuulitko, mitä sinusta sanottiin? — hymyillen kysyi Strogani.
— Kuulin…
— No, ja mitä siihen sanot?
— En mitään… — vastasi Karp, olkapäitään kohauttaen.