Sitten kääntyi Ilja ja katsoi suoraan Terentin kasvoihin. Kyttyräselkä katsoi myös uteliaasti veljenpoikansa voimakasta vartaloa. —
Huuliaan maiskuttaen tapaili hän kauan sanoja vastatakseen ja sanoi vihdoin pontevasti:
— Kuinka et? Saat kyllä!… Minäkin tein syntiä ja sain siitä rangaistuksen…
— Kuinka? — kysyi Ilja jurosti.
— Pelon kautta! Pelkäsin aina, että yhtäkkiä saadaan tietää, yhtäkkiä…
— Olen minäkin rikkonut, enkä kuitenkaan pelkää, — sanoi Ilja hymyillen halveksivasti.
— Älä hulluttele, — sanoi Terenti ankaralla äänellä.
— Niin, en pelkää! Mutta sittenkin on elämä minusta raskasta.
— Kas vaan! — huudahti Terenti, nousten riemuiten lattialta. —
Raskasta, sanot?
— Niin! Kaikki ovat minut hylänneet, kuten spitaalisen…