— Oletteko syytetty?
— En…
Tummaverinen mies tarkasti Lunjeff'ia päästä jalkoihin, lausuen nenäänsä:
— Sepä omituista…
— Miksi omituista? — kysyi Ilja naurahtaen.
— Kasvonne ovat syytetyn kasvojen näköiset, — sanoi mies nopeasti.
— Mutta nyt avataan ovet…
Hän riensi ensimmäisenä ovesta sisään. Hänen sanoistaan loukkaantuneena seurasi Ilja häntä, tölmäten ovessa olkapäällään pitkätukkaista.
— Hiljaa, moukka, — sanoi pitkätukkainen tyynesti ja tyrkättyään vuorostaan Iljaa, riensi hän edelle.
Mutta tuo tyrkkäys ei suututtanut Iljaa, kummastutti vain.
— Merkillistä! — mietti hän — Niinpä tyrkkii kuin herra olisi ja jokapaikkaan voisi ensimmäisenä mennä, vaikka itse onkin tuollainen… hylkiö…