"Mihin haluat…"
"Mistä on oikein kysymys!" huusi suutuksissaan sotamies.
"No, asia on yksinkertaisesti sellainen, että sinua minä en enää työhön halua. Mene ylös, peri maksusi, ja sitten marssi matkalles, mihin ilman suuntaan haluat!"
Tällainen isännän esiintyminen sai piristymään jonkun verran sotamiehen, joka oli tottunut luottamaan voimiinsa tuntiessaan hyvin isännän aseman toivottomuuden: nyt hän äkkiä muisti, kuinka vaikeata hänen olisi löytää itsellensä työtä huonona ammattilaisena:
"No, sinä varmaankin lasket leikkiä vaan", sanoi hän levottomana nousten seisalleen.
"Mene tiehesi, mene…"
"Pitääkö minun tosiaankin lähteä?"
"Ala vaan laputtaa."
"Tällaisen kiitoksenko minä siis saan rehellisestä työstäni. Senkin verenimijä. Nyt kun voimani ovat lopussa, en tietysti enää kelpaa työhön", ynisi katkerana päätänsä pudistaen sotamies. "Sukkelasti tehty. Mokomakin hämähäkki!"
"Minäkö hämähäkki", sanoi mestari, jonka veri alkoi kuohua.