— Mitäs sitä paljolla tekee? Eihän sitä kaikkea kumminkaan jaksa syödä… — vastasi Lenjka jurosti, katsellen ympärilleen.
— Mitäkö tekee? Voi hassua, sua!… Entäs kun sattuu sellainen, joka ostaa? Sepä se! Rahan maksaa. Eikä se raha mikään mitätön asia ole. Rahaa kun on, niin et maar joudukaan hukkaan, kun minä kuolen.
Lempeästi myhähti vaari ja silitti pojanpoikansa päätä.
— Arvaas, miten paljon minä olen säästänyt! Arvaas nyt!
— No minkä verran? — kysäisi Lenjka huolettomasti.
— Yksitoista ja puoli ruplaa!… Jaa-a!
Mutta Lenjkaan ei vaikuttanut tuo rahasumma eikä vaarin riemuitseva äänikään.
— Laps mikä laps! — kuiskasi vaari. — Eri haaroilleko mennään, vai?
— Niin mennään.
— No mennään. Tule sitten kirkolle myöhemmin.