"Mitenkä voisin muulla tavalla puhua", nauroi Malva vastaan.
"Ja sitten vielä naurat — mille?"
"Nauran sinulle…"
"Mitä sinä oikeastaan minusta tahdot", kysyi hän huolestuneena ja katsoi alas välttääkseen tytön katseita.
Tyttö ei vastannut.
Jakow aavisti, missä suhteissa Malva oli isään ja se esti häntä vapaasti puhumasta. Tämä ajatus ei itse asiassa häntä hämmästyttänyt, sillä olihan hän kuullut kalastamoissa vietettävän vapaata elämää, eikä sitäpaitsi isäntapainen terve ja voimakas mies kauankaan voinut olla ilman vaimoa. Mutta sittenkin tuntui vastenmieliseltä olla tytön ja isän seurassa. Ja sitten ajatteli hän äitiään, katkeroitunutta ja väsähtänyttä naista, joka lakkaamatta työskenteli kotosalla…
"Kalakeitto on valmis", sanoi Vasili majaan tullessaan. "Ota esille lusikat, Malva!"
Jakow katsoi isäänsä ajatellen:
"Huomaa kyllä hänen täällä usein oleilevan, koskapa tietää missä yksin lusikatkin säilytetään!"
Malva haki esille lusikat sanoen menevänsä rantaan niitä pesemään; hänellä oli sitäpaitsi pullollinen viinaa siellä piilossa.