"Minä mietin", sanoi Malva.
"Mitä?"
"Oi, eipä juuri mitään…", hän liikutti silmäluomiaan ja jatkoi hetkisen jälkeen: "poikasi on kaunis."
"Mitä sinä hänestä tahdot", virkkoi Vasili mustasukkainen sävy äänessään.
"Se on minun asiani…"
"Kuulehan… varo itseäsi!" Hän loi tyttöön epäluuloisen, ankaran katseen. "Älä suunnittele minkäänlaisia tyhmyyksiä! Olen tosin kyllä tyyni, vaan älä minua ärsytä… kuuletko?"
Vasili puri yhteen hampaansa, puristi kätensä nyrkkiin ja jatkoi:
"Jo tänään tänne tullessasi huomasin sinulla olevan jotain pahaa mielessä. Tosin en vielä tiedä aikeitasi, mutta kyllä niistä saan selvän ja silloin on parasta että olet varuillasi! Sinun hymysi ei ole sama kuin ennen, ja sitten on vielä muutakin… Kyllä ymmärrän sinunlaisiakin ihmisiä, jos niikseen tulee…"
"Älä uhkaile, Vasja…", pyyteli hän välinpitämättömänä edes katsomatta mieheen.
"Siis älä edes yritäkään…"