"Vaan älä peloita!"
"Ruoskin sinut ruskeaksi ja siniseksi, ellet vaan pysy aisoissasi…", uhkasi suuttunut Vasili.
"Aijotko minua lyödä", kysyi uteliaana Malva kääntyen miehen puoleen.
"Niin, oletko sinä kenties joku kreivitär? Totta totisesti kuritan sinua…"
"Luulet kai minua vaimoksesi", kysyi Malva tyyneesti, ja odottamatta vastausta jatkoi: "Olet tottunut syyttä pieksämään vaimoasi, milloin on vain itseäsi huvittanut ja nyt luulet tekeväsi samoin minulle? Mutta ei! Minä olen vapaa. Olen oma herrani, enkä ketään pelkää. Mutta sinä sensijaan pelkäät omaa poikaasi: mitenkäs jo tänne tullessamme kääntelit ja vääntelit itseäsi hänen edessään! Kerrassaan häpeällistä! Ja sitten vielä uhkailet minua!"
Malva nakkasi halveksivasti niskojaan ja vaikeni. Hänen kylmät, ärtyisät sanansa yhä enemmän suututtivat Vasilia. Mutta toiselta puolen ei Malva milloinkaan ollut niin kaunis kuin juuri nyt ja vihan vimmassakin Vasili katsoi häneen ihastuksella.
"Kas vaan, kuinka oletkin ollaksesi…", sanoi hän.
"Sanon sinulle vieläkin yhden asian. Serjoschkalle olet kehunut, etten voi elää sinutta, yhtä vähän kuin leivättä tulen toimeen. Mutta siinäpä isket harhaan… Kenties en sinua rakasta ollenkaan enkä sinun tähtesi tänne tule… jos rakastankin vain tätä ihanaa paikkaa…", hänen kätensä piirti laajan ympyrän. "Ehkä pidänkin vain tästä autiosta tyhjyydestä… merestä ja taivaasta, ja siitä, että täällä tuntee olevansa kaukana pahoista ihmisistä. Minulle on yhdentekevää, oletko sinä edes täällä. Sinulle osoittama hellyyteni on vain korvauksena täällä olostani… Olisipa Serjoschka täällä, niin hänen luokseen tulisin; samoin tekisin jos olisi täällä oma poikasi. Parasta, ettei täällä olisi ketään, te olette minulle kaikki samantekeviä. Jospa vain tahdon, saan kyllä kauneudellani haluamani miehen… sinua paljoa paremman…"
"Vai niin, onko asia sillä kannalla", sähisi Vasili, raivoissaan tarttuen tyttöä kurkkuun. "Onko asia sillä kannalla?"
Vasili rutisti pahasti tyttöä, joka ei puolustautunut, vaikkakin kasvot punottivat ja silmiä veresti. Malva vain asetti molemmat kätensä Vasilin kurkkua kuristaville käsille ja katsoi miestä lakkaamatta silmiin.