Hän tarkkaili Vasilia, ojentautui ja toisti matalalla äänellä:
"Oh, minä kyllä sen sinulle palkitsen!"
Vasili luuli tämän lauseen sisältävän jonkun viehättävän lupauksen ja kysyi siksi tyytyväisyydestä hymyillen:
"Miten sen palkitset?"
"Sen saat nähdä", sanoi Malva rauhallisesti. Hän sanoi sanottavansa näennäisen tyyneesti, mutta huulensa värähtelivät.
"Oi rakkaani", virkkoi Vasili, puristaen lujasti tyttöä rintaansa vasten. "Tiedätkö, tuon kohtauksen jälkeen olet käynyt minulle vielä rakkaammaksi! Niin todellakin! Olet tullut minua lähemmäksi… tai miten sanoisinkaan?"
Kalalokit lensivät heidän ylitseen. Hyväilevät tuulahdukset heittivät aallot kauas rannalle miltei heidän jaloilleen, ja meren loppumaton hymy vaikutti tyynnyttävästi mieliin.
"Niin, tämä on omituista", sanoi Vasili hengittäen syvään, ja ajatuksissaan hyväillen luokseen hiipivää tyttöä. "Ja miten ihmeellisen taitavasti onkaan kaikki täällä maailmassa järjestetty — mikä on syntiä, se on ihanaa. Sinä et tuollaista lainkaan ymmärrä… mutta kun joskus ajattelen elämää, tulen oikein ikävälle tuulelle. Varsinkin unettomina öinä. Edessään näkee meren, yllään taivaan ja yltympäri on kaikki pimeätä ja synkkää… ja minä olen täällä ypöyksin. Silloin tunnen itseni mitättömän pieneksi, tunnen kuin maa vajoaisi jalkojeni alla, eikä olisi ketään täällä paitsi minä. Jos edes sinä olisit silloin täällä, olisi meitä toki kaksi…"
Malva lepäsi suljetuin silmin hänen polvillaan ja vaikeni. Vasilin karkeat ja ahavoittuneet kasvot kumartuivat hänen ylitseen, ja suuri, auringon paahtama parta kosketteli tytön kaulaa. Malva ei edes liikahtanut, vain povi säännöllisesti nousi. Vasilin katse harhaili milloin merellä, milloin se taas unohtui katsomaan immen povea, mikä oli häntä tässä niin lähellä. Ja hän puhui, miten ikävää oli yksin elää ja miten tuskallisia olivat unettomat yöt synkkine ongelmoineen. Sitten suuteli hän tyttöä suulle hartaasti ja äänekkäästi kuin olisi hän syönyt kuumaa puuroa.
Täällä oleilivat he kolmisen tuntia, ja kun aurinko rupesi painumaan meren puoleen, sanoi Vasili tyytymättömänä: