Jakow vaikeni.
"Jos minun laillani tahdot elää, on sinun vaikeata pysytellä pystyssä", sanoi hän.
"Soo-o? Vallanhan säikähdytät minut", hymyili Jakow kumartuen rannalle peseytymään.
Hän otti vettä kouraansa ja virutteli kasvojaan ähkien ja puhkuen, sillä sen kylmyys kirveli. Sitten kuivasi hän itsensä paitansa helmalla ja kysyi Malvalta:
"Miksi minua aina tahdot pelottaa?"
"Ja miksi sinä aina mulkoilet minuun?"
Jakow ei oikeastaan ollut varma siitä, oliko hän katsellut Malvaa enemmän kuin toisiakaan kalastamon tyttöjä, vaan yhtäkaikki sanoi hän.
"Siksi kun olet niin soma, että tekisi mieleni syödä sinut!"
"Jos isäsi vain saa vihiäkään vehkeistäsi, niin kyllä saat kuulla kunniasi!"
Tyttö katsoi häntä silmiin omituisen kiehtovasti.