Hän sanoi tuon niin halveksivasti, että Jakow tunsi itseään loukatuksi sekä miehenä että ihmisenä. Vastustamaton taisteluhalu, miltei vihanvimma valtasi hänet ja silmät hehkuivat tulena.
"Niinkö! Enkö muka uskaltaisi", virkkoi hän siirtyen tyttöä lähemmäksi.
"Et… et vaan uskalla!"
"Soo-o? Jos sittenkin uskallan?"
"Koetahan vain!"
"Mitä siitä seuraa?"
"Silloin saat sellaisen korvatillikan, että keikahdat mereen."
"Lyöppäs vaan!"
"Koskehan vain minuun!"
Jakow katsoi tyttöön säihkyvin silmin, pistäen äkkiä käsivartensa hänen ympärilleen ja puristi lujasti rintaa ja selkää. Kosketus Malvan lämpöiseen, jänterään vartaloon tulistutti hänet yhä enemmän ja kurkussa tuntui jotain ahdistavaa.