"Kuulkaahan miehen puhetta", nauroi Malva.
"Totta puhuen, anna se minulle… onhan sinulla joku vanha siksi aikaa?"
"Osta mieluummin rahoillasi housupari itsellesi", neuvoi Malva.
"Ei, parempi on ryypätä rahat suuhunsa!"
"Pidätkö sen parempana", naurahti Jakow pidellen kädessään noita kahtakymmentä kopekkaa.
"Tietystikin! Pappikin sanoi minulle, ettei ihmisen tule murehtia ruumistaan vaan sieluaan. Ja minun sieluni himoitsee viinaa, eikä housuja. Tänne rahat! Kas niin, nyt saadaan ryyppy murheeseen… Ja isällesi kielin sittenkin."
"Kieli vain!" Jakow ojenteli välinpitämättömänä kättänsä, ja katseli merkitsevästi Malvaan kosketellen häntä olkaan.
Serjoschka tämän huomasi, sylkäsi pitkään luvaten edelleen:
"Enkä myöskään unohda sinua kurittaa. Kunhan vaan saan riittävästi aikaa valmistan sinulle kelpo selkäsaunan!"
"Mutta mistä syystä", kysyi Jakow levottomana.