"Mitäpä käsittämätöntä tuossa! Tuollaisia suulaita miekkosia saa viidellä kopeekalla kokonaisen kantamuksen ja sellaisessa on niitä satakunta kappaletta!"
"Vai niin, sekö on mielestäsi hinta", virkkoi Malva pilkallisesti. "Ja hän… hän on ollut kaikkialla, kierrellyt koko maailmaa, eikä ketään pelkää."
"Ja ketä luulet minun sitten pelkäävän", kysyi Jakow rohkein mielin.
Malva ei vastannut, vaan seurasi miettivänä laineitten karkeloa, ne kun vyöryivät rantaan keinutellen raskasta purtta sinne-tänne. Masto viskautui puolelta toiselle ja peräpuoli vuoroin nousi ja laski synnyttäen kärsimättömän ja äreän loiskeen. Oli kuin tahtoisi pursi riistäytyä irti rannasta uidakseen vapaalle, laajalle ulapalle ja nyt suuttuneena riuhtoi sitä pidättävää köyttä.
"No, minkätähden et jo mene", kysyi Malva.
"Minne menisin", vastasi Jakow.
"Ajattelithan kaupunkiin lähtöä…"
"Sitä en enää ajattele."
"No, sitten lähdet isäsi luo."
"Entä sinä?"