"Todellako?"
"Niin… Olin keittäjättärenä eräällä asianajajalla Astrakanissa ja hänen poikansa opetti minut lukemaan."
"Mutta silloinhan et ominpäin olekaan opetellut…", tuumaili Jakow.
Malva katsoi häneen ja kysyi uudelleen:
"Miellyttävätkö sinua kirjat?"
"Minua? Eipä juuri… mitä hyötyä niistä on?"
"Minä niistä niin äärettömästi pidän… tämänkin kirjan olen itselleni kerjännyt katsastusmiehen vaimolta ja luen siinä…"
"Mistä siinä luetaan?"
"Alekseista… jumalanseuraajasta."
Malva kertoi haltioituneena miten tämä nuorukainen jätti rikkaat, ylhäiset vanhempansa hyljäten kaiken onnensa ja miten hän jälleen kotiin palattuaan köyhänä ja repaleisena eleli kuolemaansa saakka koirien parissa ilmaisematta itseään. Sitten hän kuiskaten kysyi Jakowilta: