"Ja sitäpaitsi tyhmä, voi miten tyhmä", virkkoi Malva vakuuttavasti puistaen päätään.
"Olkoonpa niinkin, että olen tyhmä", sanoi Jakow oudolla hehkulla.
"Mutta tarvitaanko tässä sitten ymmärrystä? No hyvä, minä olen tyhmä.
Tahdoinkin vain kysyä sinulta… haluatko ruveta vaimokseni…"
"Älä lainkaan kysy… en kuitenkaan tahdo…"
"Ja mikset?"
"Koska kerran en tahdo!"
"Älä puhele tyhmyyksiä…", ja Jakow hyväili varovasti tytön avointa olkaa. "Ajattelehan toki asiaa…"
"Korjaa luusi täältä, Jaschka", sanoi Malva koettaen vapautua hänen otteestaan. — "Mene!"
Jakow nousi ja katsoi ympärilleen.
"No… jos niin on… minusta on se yhdentekevää! Täällä on kyllä toisia riittämään saakka tarjolla… Tai luulotteletko kenties olevasi toisia parempi?"
"Sinä olet vaivainen penikka", sanoi tyttö tyyneesti noustessaan ja puhdistaen hiekan vaatteistaan.