Vasili katsoi Serjoschkaa epäillen, vaikkakin tämän nauru ja puhe oli vilpitöntä, vailla minkäänlaisia aikeita Malvan suhteen. Siitä huolimatta sanoi hän kuitenkin:
"Niin, olisipa hän vain kunniallinen ja viaton nainen, niin voisihan tässä käydä sääliksi. Vaan nyt… tämä on hullunkurista!"
Serjoschka katsoi merellä liukuvaa purtta, mikä laajan puoliympyrän tehtyään taas käänsi kokkansa maata kohti. Hänen rokonarpiset kasvonsa ilmaisevat tällä kertaa hyvyyttä ja avomielisyyttä. Vasili tunsi lauhtuvansa miestä katsellessaan.
"Olet oikeassa… hän on kelpo tyttö… kuitenkin hänen luonteensa on kovin vaihteleva!… Mutta Jaschka… no, hän kyllä tulee saamaan ansaitun osansa! Millainen penikka mieheksi!"
"En tule toimeen hänen kanssaan… Hän haiskahtaa talonpojalta jo pitkän matkan päästä… ja sellaista en minä voi sietää", selitteli Serjoschka.
"Mielisteleekö hän tyttöä", kysyi Vasili hampaittensa välistä silitellen partaansa.
"Mielisteleekö hän tyttöä? Saatpa nähdä hänen tunkeutuvan välillenne", sanoi Serjoschka vakuuttavasti.
"Minä kyllä hänet opetan vielä!"
Yli meren syttyi ruusunpunainen sädekehä. Auringon ylempi reuna jo pilkisti esiin kullassa kimmeltävästä vedestä. Halki laineitten tyrskyn kuului purresta heikko huuto:
"Vetäkää-ää!"