"Sinä siis etsit työtä täältä", kysyi Malva.
"En oikeastaan vielä tiedä. Jos täällä sellaista tarjoutuu, jään tietenkin."
"Täällä kyllä aina on jotain saatavissa", lupasi Malva luottavasti yhä katsoen poikaa vihreillä, salaperäisesti kiiluvilla silmillään.
Jakow ei katsonut häntä, vaan kuivasi paidanhiallaan hikeä kasvoiltaan.
Äkkiä remahti tyttö nauruun.
"Äiti kotoa lähetti kai mukanasi joukon tehtäviä ja paljon terveisiä isälle?"
Jakow katseli häntä, rypisti silmäkulmiansa ja vastasi lyhyeen:
"Niinpä kylläkin… Entä sitten?"
"Ei mitään." Ja tyttö nauroi.
Hänen naurunsa ei näyttänyt miellyttävän Jakowia, päinvastoin se kiusasi poikaa. Hän käänsihe poispäin Malvasta koettaen muistutella äitinsä antamia tehtäviä.