"Ei ole minulla ketään, joka minusta huolehtisi. Vaan talonpoikia… niillä piruilla ei ole hätää. Heillä on semstvonsa ja paljon muuta."
"Semstvo, mitä se on", kysyi Malva.
"Mitäkö se on? Pahus sen tietää, mitä se on! Se on perustettu yksin vain talonpoikia varten ja on heidän oma liittonsa. Viis siitä… puhukaamme mieluummin tuosta pienestä seikkailustamme… Sinähän järjestät pienen tappelun heidän välilleen, vai kuinka? Eihän se ole vaarallista — pieksävät vain toisiaan jonkunverran… Ja minä puolestani sinua kyllä autan. Vasilihan on sinua lyönyt? No, silloinhan voi hänen oma poikansa puolestasi kuitata saamasi lyönnit."
"Sanotko niin", hymyili Malva. "Se ei todellakaan olisi hullumpaa."
"Ajattelehan vain… eikö olisi hauska nähdä kaksi ihmistä lyövän toisiltaan kylkiluut poikki sinun tähtesi? Vain pari sanaa sinun puoleltasi… liikuttelet kieltäsi kerran… tai kaksi… ja niin on kaikki valmista!"
Serjoschka puhui vielä kauan ihastuneena siitä, kuinka hauskaa olisi näytellä Malvan osaa tuossa komediassa. Hän samalla kertaa oli sekä leikillinen että vakava siitä puhuessaan ja ylpeili suuresti keksinnöstään.
"Ah, jospa olisin minä kaunis nainen! Silloin vasta kääntäisin maailman ylös-alasin", sanoi hän lopuksi tarttuen molemmilla käsillään päähänsä, puristi sitä, sulki silmänsä ja vaikeni.
Heidän erotessaan oli jo kuu korkealla taivaalla. Poistumalla he vain lisäsivät yön ihanuutta. Nyt oli enää jälellä vain tuo rajaton, majesteetillinen, kuun hopeassa kimmeltävä meri ja sininen tähtitaivas. Olihan siinä sentään muutama hiekkasärkkä, jokunen vaivainen pajupensas ja kaksi pitkää, likaista rakennusta muistuttaen paria suurta, karkeasti kokoonkyhättyä ruumisarkkua. Mutta tuo kaikki oli kuitenkin mitättömän pientä ja vähäpätöistä mahtavan meren rinnalla, ja tähdetkin taivaalla kiiluivat kylminä.
5.
Isä ja poika istuivat majassa toisiaan vastapäätä viinaa juoden. Viinan oli poika tuonut tullessaan, ettei isän luona istuminen kävisi liian ikäväksi ja myöskin sen kautta saattaakseen ukon lauhkeammalle tuulelle. Serjoschka oli näet Jakowille uskotellut isän olevan hänelle suutuksissaan Malvan tähden ja uhkaavan miltei piestä tytön kuoliaaksi. Malvakin muka tiesi tästä uhkauksesta, eikä niin ollen uskaltanut antautua Jakowille. Serjoschka puolestaan nauroi häijysti hänelle.