"Enkö pystyisi sinua pieksämään", kysyi Vasili ääni käheänä ja hän taivutti selkänsä kuin hyppyyn valmistautuva kissa.
"Täällä ovat kaikki tasa-arvoisia… Sinä olet työläinen kuten minäkin."
"Tuohan kuulostaa joltain uudelta!"
"Juuri niin on asia! Miksi hyökkäät kimppuuni? Luuletko kenties, etten mitään ymmärrä? Itsehän ensiksi olet…"
Vasili karjasi pahasti ja kohotti kätensä niin nopeasti, ettei Jakow ehtinyt väistää. Isku sattui päähän, hän horjahti ja katsoi raivostunutta isäänsä, joka taas kohotti kätensä.
"Varo itseäsi…", varoitti Jakow puistellen nyrkkejään.
"Kyllä minä sinut varotan…"
"Ole lyömättä, sanon minä!"
"Kas vaan sinua!… Tahdot opettaa isääsi?… isääsi?… Isääsi?…"
Huone kävi heille liian ahtaaksi, heidän jalkansa tarttuivat säkkeihin, he kompastuivat tynnöriin ja pölkkyyn, jota käytettiin istuimena.