"Tuki suusi, Jaschka", karjui Vasili lujalla äänellä. "Jaschka! Minä tapan sinut… Pois täältä! Pois!"
Nauraen oli jo Jakow poistunut kuulematta isänsä sanoja.
Tylsällä, mielettömällä katseella seurasi Vasili poikansa poistumista. Nyt oli hän käynyt lyhemmäksi… jalat olivat ikäänkuin uponneet hiekkaan… nyt ulettui jo hiekka keskiruumiiseen… hartioihin… päähän. Hän oli poissa. Hetkinen myöhemmin pisti pää jälleen esiin etäämpänä… sitten hartiat… ja lopuksi koko ruumis… Kuitenkin näytti hän nyt pienemmältä. Jakow kääntyy, katsoo ja huutaa jotain.
"Kirottu olet sinä! Kirottu! Kirottu!", vastaa Vasili poikansa huutoon. Tämä näytti viittaavan kädellään ja käveli eteenpäin… jälleen kadoten hiekkasärkän taa.
Vasili katseli vielä sinnepäin, kunnes tunsi selässään kipua epämukavasta asennostaan; hän näet makasi nojaten veneeseen polvet hiekassa. Väsyneenä hän nousi hoiperrellen jäsentensä kirvelevästä tuskasta. Vyö oli soljunut ylös kainaloon; kankein sormin hän sen irroitti, piti sen silmäinsä edessä ennenkuin viskasi sen luotaan. Sitten asteli hän majaa kohti, pysähtyi katselemaan muuatta syvennystä hiekassa, muisti juuri tähän kohtaan kompastuneensa ja ellei niin onnettomasti olisi käynyt, olisi hän varmaankin tavoittanut poikansa. Majassa oli kaikki sikin sokin. Vasili etsi silmillään viinapulloa, keksi sen säkkien keskeltä ja otti sen käteensä. Tulppa oli lujasti suulla ja viina oli kaikki tallella. Varovasti irroitti hän tulpan, asetti pullon suulleen aikoen juoda. Mutta lasi kalisi vasten hampaita ja viina valui suusta yli parran rinnalle. Ei sillä ollut entistä makua… oli kuin vettä…
Hän tunsi sydäntään ahdistavan, päänsä kävi raskaaksi ja selkää kirveli.
"Olen tullut vanhaksi…", hän ääneen puhui vaipuessaan hiekalle majan edustalle.
Hänen eteensä avautui meri — suurena ja mahtavana, ijäti lainehtivana, täynnä voimaa ja kauneutta.
Aallot tapansa mukaan nauroivat mellastaen ja leikkiä lyöden. Vasili katsoi kauan yli veden ja mieleensä muistui poikansa harras toivomus:
"Ah, olisipa tämä kaikki maata! Ja lisäksi mustaa multaa! Ja siihen saisi pistää auransa!"