Polttavan tuskastuttava tunne valtasi talonpojan. Hän hieroi lujasti rintaansa, katsoi ympärilleen ja huokasi syvään. Pää painui alas ja selkä kävi köyryyn kuin raskaan taakan painamana. Kurkku kuristui kokoon kuin tukahtuessa. Vasili yskäsi saadakseen ilmaa ja kohti taivasta katsoen teki hän ristinmerkin. Tuskallinen ajatus valtasi hänet.
… Irtolaisnaisen tähden hän oli hyljännyt vaimonsa, jonka kanssa oli elänyt enemmän kuin viisitoista vuotta rehellisessä, molemminpuolisessa yhteistyössä, ja siksi rankaisi Jumala häntä poikansa uppiniskaisuudella. Niin on, Taivaallinen isä!
Poika oli häntä ivannut, armotta särkenyt sydämen palasiksi… kuolemakin oli liian pieni rangaistus sellaisesta rikoksesta! Ja miksi tämä kaikki? Kevytmielisen, epäsäännöllistä elämää viettävän naisen tähden… Oli suorastaan synti näin vanhan miehen antautua hänen pauloihinsa unohtaen vaimonsa ja poikansa…
Ja pyhässä vihassaan muistutti nyt Jumala häntä tästä lähettäen poikansa muodossa hänelle ansaitun rangaistuksen… Niin on, Jumala!
Vasili istui kokoonkyyristyneenä tehden ristinmerkkejä ja räpäytti usein silmäluomiaan ajaakseen katsetta himmentävät kyyneleet tiehensä.
Aurinko painui mereen ja taivaalla sammui hiljalleen purppurainen iltarusko. Hiljaisesta etäisyydestä puhalsi lämmin tuuli talonpojan kyyneltyneille kasvoille. Syviin katumusmietteisiin vaipuneena hän siinä istui kunnes nukahti. Tämä tapahtui vasta aamun jo sarastaessa.
6.
Tuon riitapäivän jälkeisenä aamuna lähti Jakow muitten työläisten kera höyryn vetämällä purrella taimenen pyyntiin erääseen lahdelmaan, joka sijaitsi kolmenkymmenen virstan päässä. Viisi päivää myöhemmin palasi hän kalastamoon purjeveneellä — hänet oli lähetetty muonitusta noutamaan. Hän tuli päivällisen aikaan, juuri kun työläiset lepäsivät päivällistä syötyään. Oli sietämättömän kuuma: hehkuva hiekka poltti jalkojen alla ja kalojen suomut ja ruodot pistivät niihin kuin neulat. Jakow asteli varovasti työläisasuntolain luo kiroten sitä, ettei ottanut saappaita jalkaansa. Hän oli liian laiska kääntyäkseen takaisin veneelle ja sitäpaitsi tahtoi hän saada jotain syödäkseen ja tavata Malvan. Merellä oleskellessaan oli hän usein kaiholla muistellut tyttöä. Ja nyt halusi Jakow saada kuulla, oliko hän tavannut isää ja mitä tämä oli sanonut… Ehkä oli hän tyttöä lyönyt? Ei olisi haitaksi, vaikkakin tyttö joskus saisi selkäänsä. Muuten pysyi hän liian ylpeänä ja julkeana…
Kalastamossa näytti kaikki autiolta ja tyhjältä. Akkunat asuntoloissa olivat avoinna ja nämä suuret puiset laatikotkin näyttivät menehtyvän kuumuudessa. Asuntolain takana olevassa konttorissa kuului muuan lapsi huutavan täyttä kurkkua. Erään tynnöriröykkiön takaa kuului kuiskaavia ääniä.
Jakow asteli nopeasti sinnepäin, sillä hän luuli sieltä kuulevansa Malvankin äänen. Mutta tultuaan perille ja luotuaan katseensa sen taakse, astui hän askeleen taaksepäin ja pysähtyi rypistäen otsansa.