Mutta Malva vain tyyneesti katsoi miestä vihreillä silmillään.
"Minun pitäisi tappaa sinut, senkin portto! Mutta odotahan… kyllä sinunkin hetkesi vielä tulee… aina joku kopauttaa kalloosi."
Tyttö hymyili, vaikeni hetkisen ja sanoi sitten syvään huoaten:
"Jo riittää… Hyvästi!"
Ja samassa hän kääntyi lähtien samaa tietä takaisin.
Vasili karjasi jotain hänen jälkeensä purren hampaitaan. Malva yritti paluumatkallaan astua Vasilin saappaitten jättämiin syviin jälkiin hiekassa, ja milloin tämä onnistui, silitti hän jalallaan huolellisesti jäljet. Niin asteli hän verkkaan takaisin tynnörien luo, missä Serjoschka otti hänet vastaan kysyen:
"No, oletko nyt saattanut Vasilin?"
Malva nyökkäsi myöntävästi päällään istuutuen kysyjän viereen. Jakow katseli tyttöä hellästi, hyväilevin katsein ja liikutti huuliaan kuin jotain kuiskatakseen, mutta sitä ei kukaan kuullut.
"Olet saattanut ja nyt häntä suret", kysyi Serjoschka uudelleen muistutellen laulun sanoja.
"Milloin lähdet tuonne kauas pois, hiekkasärkille", kysyi Malva puolestaan nyökäten päällään kohti merta.