Malva vain innokkaana pureskeli siemeniään kun Vasili istuutui pölkylle, ja hieroen polviaan puheli hämmästyneenä hymyillen:
"Vai niin, että oletkin tullut tänne!… Miten rupesitkaan sellaista suunnittelemaan?"
"Niin tuota… olemmehan sinulle kirjoittaneet…"
"En ole saanut mitään kirjettä… se on sitten varmaankin hävinnyt matkalla", sanoi Vasili suuttuneena. "Piru olkoon, juuri kun sellaista kipeimmin tarvitsee, silloin se häviää…"
"Sinä et edes aavista, millä kannalla asiat kotona ovat", kyseli Jakow katsellen epäillen isäänsä.
"Ei, kuinka voisin sellaista tietää? Enhän ole edes saanut kirjettännekään!"
Silloin kertoi Jakow isälleen hevosen kuolleen, että leipä kotona, oli syöty loppuun jo helmikuun alussa, sekä ettei ollut minkäänlaista mahdollisuutta työansioon. Ei heinäkään riittänyt, joten lehmä oli vähällä kuolla nälkään. Hädintuskin päästiin huhtikuuhun. Silloin päätettiin, että Jakow heti kynnön jälkeen lähtisi isän luo kolmeksi kuukaudeksi koettaakseen työllään ansaita jotain. Siitä olivat he kirjeessäkin maininneet… Sitten myivät he kolme lammasta, ostivat leipää ja heinää ja sitten oli Jakow lähtenyt matkalle.
"Vai niin, silläkö tavalla", virkahti Vasili. "Vai niin, hm… Vaan kuinka tuo kaikki on mahdollista?… Olenhan lähettänyt rahaa…"
"Paljonko sitä nyt oli? Tupaakin on vähän korjailtu… Marja on mennyt naimisiin… ja sitten ostin päälle päätteeksi auran. Ja onhan siitä kulunut kokonaista viisi vuotta!"
"Nii-in luonnollisestikin! Vai ei se riittänyt? Hm… Mutta keitto varmaankin kuohuu!" Hän nousi ja meni ulos.