"Maalari… oppilas…" selitti Tschischik.
"Etkä pelkää koleraa?"
"Minäkö?" kysyi Senka hämmästyneenä. "Sitä vielä puuttuisi! minä… en ylipäänsä pelkää mitään."
"Ohoh! mutta hyvä on! Aletaanpas sitten, pojat." Ylioppilas istuutui tynnyrille, joka oli kumollaan maassa ja kertoi Orlowille ja Senkalle, kuinka tärkeätä oli pestä itsensä kunnollisesti.
Hämillään hymyillen tuli Matrjona pian heidän joukkoonsa. Häntä seurasi keittäjä, joka pyyhkieli kosteita silmiään likasella esiliinallaan. Vähitellen tuli muitakin varovasti; niinkuin kissa lähenee varpusta. ylioppilaan ympärille oli näin muodostunut kymmenhenkinen joukko ja hän oli ihan innostunut. Seisoi keskellä, huitoi käsillään ja piti esitelmää saaden kuulijansa vuoroin naurahtamaan, vuoroin tarkkaavasti kuuntelemaan, väliin taas hiipi kuulijain kasvoille epäilevä hymy ja kuului sen mukaisia lausuntoja.
"Kaikissa taudeissa on ennen kaikkea ruumiin ja ilman puhtaus tärkeä, hyvät ystävät", selitti hän yhä uudelleen.
"Hyvä Jumala," huokaili ääneensä maalarin keittäjätär, "täytyy rukoilla pyhää Barbaraa varjelemaan äkillisestä kuolemasta."
"Ihmiset puhdistavat ruumistaan ja ilmaansa ja kuolevat kuitenkin", selitti muuan kuulijoista.
Orlow seisoi vaimonsa vieressä, katseli ylioppilasta silmiin ja ajatteli syvämielisesti jotain. Joku nykäsi häntä paidanliepeestä.
"Grigori-setä", kuiskasi Tschischik varpailleen kohoten ja silmät hehkuen kuin kekäleet. "Siellä se Mitri Pawlow nyt kuolee eikä sillä ole sukulaisia… kuka sen harmonikan saa?"